29 kesäkuuta, 2013

If there ever comes a day when we can't be togehter, keep me in your heart and I'll stay there forever

Nää vikat päivät on suoraansanottuna aika hirveitä. Koko ajan takaraivossa kaikuu et tiistaina mä jo lähden ja löydän itteni hyvästelemästä kaikkia ja kaikkea. Eilen aamulla kävin vielä koululla nopeesti kun kaverit sano, että pakko vielä käydä sielläkin uudestaan. Jätin mun suomenlipun sinne, olin kirjottanu siihen jotain ja kaverit sano että ne laittaa sen sit seinälle loman jälkeen. Sit vaihettiin parhaan koulukaverin kanssa kaulakoruja ja luvattiin että joskus vielä nähdään uudestaan... Sen jälkeen menin kotiin ja rupesin kirjottamaan hostperheille kirjeitä, mitkä olin ajatellu joskus just ennen lähtöä antaa niille. Siinä vaiheessa kun aloin miettimään et mitä kirjottasin hostsiskolle niin rupesin itkemään... Että tällästä. Eilen kävin myös hostäitin ja siskon kaa kaupassa ostamassa hirveesti kaikkee ruokaa mitä aion viedä Suomeen. Ja rupesin myös pakkailemaan... Tällä hetkellä näyttää siltä, että ehkä saan survottuu kaikki tavarat kahteen matkalaukkuun (ostin siis toisen matkalaukun), toivon todellakin et ne mahtus ja et ne ei painais ihan hirveesti liikaa. Jotenki mieliala vaihtelee ihan koko ajan, välillä tuntuu siltä et on ihan kiva jo mennä kotiin, mut suurimman osan ajasta oon jotenki hirveen surullinen. Tulis nyt vaan se tiistai äkkiä, tää oottaminen on ihan kauheeta, kun tietää et ihan kohta pitää lähtee.

-Kiira

26 kesäkuuta, 2013

#partiu o melhor são joão do mundo


São João eli juhannus tuli vietettyy Caruarussa. En oikeestaan tiiä et onks tää são joão ihan täsmällisesti sama asia kun juhannus, täällä sitä vietetään yhden pyhän mukaan ja vaikka virallisesti se juhlapyhä oli maanantaina, niin kun brasseissa kerran ollaan (ja erityisesti täällä päin brasseja) niin sitä on juhlittu koko kesäkuu hahah. Caruarussa on kuulemma isoimmat são joão juhlat koko maassa, joten sinnehän sitä oli itsekkin suunnattava. Perjantaina lähdin ja saksalaisen Paulan luona vietin koko viikonlopun. Oli aika villi viikonloppu, vida loka! Joka ilta käytiin ulkona, kun siellä on sellanen iso pátioksi kutsuttu paikka, missä oli iso esiintymislava, musiikkia ja järjettömästi ihmisiä. Vähän niinkuin festarimeininki! Ja eilen siellä soitti Jorge e Mateus!!! Jorge e Mateus on yks brassien suosituimmista bändeistä, ja koska tää juttu oli ilmanen niin koko se paikka oli ihan todella täynnä. Vaikka jouduttiinkin menemään sinne jo 3,5 tuntia ennen koko esitystä että päästiin sisälle, siellä oli ihan järkyttävästi ihmisiä ja huonon lämppärin jälkeen se niitten keikka viivästy vielä tosi paljon ja kaikenlisäks niiden alottaessa jotkut idiootit rupes heittelemään juomia ilmaan ja sain viskiä silmään haha, niin se oli kaiken sen arvonen. Huippuu!!

Lauantaina osallistuttiin myös mielenosoitukseen Caruarussa!


Se oli sellanen pidennetty viikonloppu! Sitä edeltävästä viikonlopustakaan en oo tainnut täällä kertoa. Menin tokan perheen mukaan rannalle ja siellä juhlittiin hostäidin synttäreitä são joãon merkeissä. Oli ihan kauheen surullista kun sunnuntaina piti sanoo heipat meiän ihanalle ranta-talolle, mun paratiisille. <3 Joku päivä mä vielä palaan...

Meiän rantatalo juhannus koristein!



























Viikko tai kaks sitten käytiin myös vaihtarityttöjen kanssa pitämässä esitelmää mun koululla meiän vaihtovuosista ja kertomassa et miten pystyy lähtemään vaihtoon. :)





































Ja viikko sitten mulla oli myös vika koulupäivä! Vein mun Brasilian lipun sinne, et kaikki pysty kirjottamaan siihen ja otin hirveesti kuvia. Lopulliset hyvästit nää ei kuitenkaan vielä ollut, kun mulla tulee olemaan yhistetty synttäri/läksiäis pippalot torstaina, niin tuun näkemään siellä vielä kaikkia koulukavereita.























































Kaikenlaista muutakin oon viimeviikkoina tehny, mistä en oo kerenny postailla. Leffassa oon käyny koulukavereitten kanssa, Abbie on ollu meillä täällä yötä ja sen sellasta. Alle viikko lähtöön. En käsitä, mihin tää aika hävis? Pikkunen paniikki alkaa tulla, et miten pystyn oikeesti jättämään tän kaiken? Eiiiii en pysty!

-Kiira

18 kesäkuuta, 2013

O BRASIL ACORDOU

Brasilia on herännyt. Vihdoinkin on isojen muutosten aika, aika Brasilian muuttua parempaan. Ihmiset on kaduilla, facebook on täynnä statuksia ja kuvia, tää on se tilaisuus.

Kaikki alkoi siitä, kun hallitus halusi nostaa bussilipun hintaa taas 20 sentillä. Viime viikolla Brasilian suurimmissa kaupungeissa julkinen liike lakkoili, São Paulo, Rio de Janeiro, Recife... Voitte miettii että mitä tapahtuu kun miljoonakaupungin julkinen liikenne rupeaa lakkoon? Tästä bussilipun hinnan korotuksesta koko juttu lähti ja nyt se on kasvanut valtavaksi protestiksi maan korruptiota vastaan. Täällä protestoidaan myös tulevia jalkapallon mm-kisoja vastaan, mitkä järjestetään täällä ensi vuonna. Vuoden 2014 jalkapallon mm-kisoja ja vuoden 2016 olympialaisten avajaisia varten kunnostettiin ja rakennettiin yli kymmenen uutta jalkapallokenttää, mihin käytettiin biljoonia reaaleja. Mutta kansa sanoo, että vaikka kuinka he rakastavatkin jalkapalloa, he eivät tarvitse sitä enempää. Että heillä on jo tarpeeksi jalkapalloa, heillä on rikas kulttuuri, kansa joka osaa pitää hauskaa. Että olisi aika korjata ne asiat mitkä oikeasti ovat pielessä ja kaipaavat korjausta. Koulutus, terveydenhuolto ja turvallisuus. Miksi siis rakennetaan järjettömän kalliit jalkapallostadionit ja yritetään näyttää muulle maailmalle, että Brasilialla menee tosi hyvin ja että asiat olisivat täällä hyvin, kun todellisuudessa niin moni asia tarvitsee korjausta? Kuinka monta koulua olisi voitu kunnostaa tai terveyskeskusta rakentaa niiden stadioneiden hinnalla?



Brasilia on Etelä-Amerikan suurin ja samalla vaurain valtio. Brasilia on myös yksi maailman nopeasti kehittyvistä BRICS (Brazil, Russia, India, China, South-Africa) valtioista. Kaikki edellytykset nopeaan kehitykseen olisi, joten mitä mättää? Jos esimerkiksi Pernambucon osavaltiossa kerättiin viime vuonna yli 30 biljoonaa reaalia verorahoja, missä se näkyy? Mitä varten ihmiset maksavat veroja, jos he kuitenkin joutuvat maksamaan lapsilleen yksityisen koulun, koska julkinen on liian huono? Jos he kuitenkin joutuvat maksamaan yksityisen sairaalan, kun julkinen ei ole tarpeeksi hyvä? Tai koska kaupunki kärsii järkyttävistä liikenneruuhkista huonokuntoisen tien takia, mitä ei ole korjattu koska hallitus vei rahat? Onko reilua, että poliitikko saa palkkaa 70 000 reaalia ja voi jäädä eläkkeelle 8 vuoden työnteon jälkeen, kun taas perus kassatyöntekijän tai kotiapulaisen aloituspalkka on reilu 600 reaalia (reilu 200 euroa) kuussa? Tätä vastaan ihmiset on noussut protestoimaan täällä. It's not about 20 cents...
































Brasilia ansaitsee nopeamman kehityksen. Brasilia ansaitsee paremman koulutusjärjestelmän, paremman terveydenhuoltojärjestelmän, turvallisemmat elinolot kaikille kansalaisille, oli sitten kyseessä rikas tai köyhä. Ihmiset on siis kerääntynyt kaduille protestoimaan paremman Brasilian puolesta. Recifessä protestoidaan torstaina. Pernambucon hallitus ilmoitti jo laskevansa bussilippujen hintaa samaan, mikä se oli ennen edellistä korotusta tammikuussa. Brasiliaiset, nyt on tullut aika muuttaa maa paremmaksi! Älkää luovuttako ennen kuin saatte mitä haluatte. Ja muistakaa protestoida rauhassa.

-Kiira

#oBrasilacordou #changebrazil

Salvador

En oo postaillu tosi pitkään aikaan koska ei oo ollu aikaa ja meiän netti on oikeesti ihan onneton. Oon monta kertaa yrittäny ladata näitä Salvadorin kuvia, mut oon aina luovuttanu kesken ku ei vaan toimi. Saatte nyt jonkulaisen lyhyen selostuksen melkein viikon reissusta, mistä tulin takaisin jo viime maanantaina...

Tykkäsin kovasti Salvadorista. Kaupunki on siis Brasilian kolmanneks suurin ja yks niistä vanhimmista kaupungeista ja ennen vanhaan se oli just yks niistä paikoista minne tuotiin orjia Afrikasta ja siks siellä näkyy vieläkin tosi vahvasti sellanen afro-brasilialaien kulttuuri. Mun mielestä Salvador on tosi kaunis, vahvan kulttuurinsa, rantojensa, capoeiran ja bahialaisten kanssa. Hostäidin sisko asuu siellä ja yövyttiin hänen luonaan ja suurinpiirtein koko ihanan hullu suku oli mukana serkkuja myöten. Juhlittiin hostserkun lapsen 2v synttäreitä ja kierreltiin Salvadorin nähtävyyksiä.


Yks päivä käytiin kattomassa Igreja do Bonfim. Bahialla näkee tosi paljon noita rannekkeita ja niiden idea
on siis, että kun sidot sen rannekkeen jonkun käteen, teet siihen kolme solmua ja joka solmulla se henkilö kenen kädessä se ranneke on niin toivoo jotain. Ranneketta ei saa leikata pois, vaan vasta kun se tippuu itsestään niin ne toiveet käy toteen. Tuon Bonfim kirkon portit on ihan täynnä noita rannekkeita ja kävin itekkin sitomassa sinne rannekkeen ja toivomassa ne kolme toivomusta.




Farol da Barra











Sit mentiin Cidade Altaan ("yläkaupunkiin"), mistä oli tälläset näkymät Cidade Baixoon ("alakaupunkiin"). Vasemmassa nurkassa näkyy hissi, millä pääsee liikkumaan ylhäältä alas ja alhaalta ylös.





Kuvassa näkyy mercado modelo, missä nykyään myydään matkamuistoja ja käsitöitä. Ennenvanhaan tuolla mercado modelossa on järjestetty orjamarkkinoita.


Yllä olevassa kuvassa näkyy yks tyypillisen näköinen bahialainen kirkko. Bahialla (bahia on siis osavaltio ja Salvador sen pääkapunki) on kuulemma yli 1300 tollasta kirkkoa ja niitä kyllä näkyi vähän joka paikassa.
















 

Seuraavaks vuorossa oli Pelourinho! Pelourinho on kans yks Salvadorin historiallisista osista ja mun mielestä niin nätin näkönen! Tollasia pieniä katuja täynnä vanhoja värikkäitä taloja ja pieniä putiikkeja. Oikeestaan käytiin pelorinholla kaks kertaa. Toisella kerralla pysähdyttiin yhessä kahvilassa, missä näin kaks ihmistä puhumassa englantii. Rohkaistuin sit ja kävin kysymässä että mistä he ovat kotoisin ja tyttö vastas, että on lentoemäntä Saksasta ja poika yliopisto vaihtari Kolumbiasta. Kävi sit ilmi, että tyttö on ollu myös rotary vaihtarina jenkeissä pari vuotta sitten ja hän on nyt muutaman päivän lomalla Salvadorissa ja tällä hetkellä yöpyy hänen saksalaisen siskonsa vanhassa hostperheessä, jossa tää kolumbialainen poika on tällä hetkellä. Tää kolumbialainen poika tuntee myös meksikolaisen Marianan, kenen mä myös tunnen Rion ja Foz do Iguacun-matkoilta. Pieni maailma? :D











Mä bahialaisena! :D





Yks päivä sit näin meksikolaista Marianaa, joka on vaihtarina Salvadorissa. Tutustuttiin siis Rion matkalla ja nähtiin myös Foz do Iguaculla ja nyt uudestaan. Oli ihanaa nähä tuttuja!


 

Sit juhlittiin myös sen serkun tytön synttäreitä! :)


Kivoja muffinsseja? :D

Pahoittelut huonosta ja vajaasta postauksesta, mutta ette arvaakkaan kuinka kauan tappelin tän kaa... Jos mun netti ja bloggeri ei rupee suostumaan yhteistyöhön niin en kyllä jaksa käyttää mun loppuaikaa täällä postausten kanssa tappelemiseen, mutta toivotaan nyt että rupeis toimimaan paremmin, koska mulla ois vaikka mitä kerrottavaa!

-Kiira