28 helmikuuta, 2013

Elämä hymyilee

Nyt on varjmaan postattu heppapostauksia tarpeeks ja on aika muiden juttujen. :) Tällä viikolla oon ihan normaalisti käyny koulussa, kun välillä pitää kai sinnekkin eksyy... Ihana aamu kuuden herätys joka aamu ja puol seittemältä bussipysäkille bussia odottamaan. Ei tää oikeestaan tunnu ees pahalta, ihan kiva vähän elää arkeekin tän kaiken keskellä. Eilen olin hostveljen ja -tädin kanssa ostarilla shoppailemassa. Hostveli halus ihan välttämättä ostaa mulle uudet shortsit, koska voitin mitalin sieltä kisoista. :D Muutama muukin vaatekkappale ja uudet ballerinatkin lähti mukaan. Tänään oon menossa ratsastamaan ja perjantaina lähetään taas viikonlopuks meiän rantatalolle ja tällä kertaa mun saksalainen vaihtarikaveri Maaikekin tulee mukaan. :) Ennen sitä koitan saada sen videopostauksenkin postailtuu. Sitten kun oon tän rankat kaks viikkoo opiskellu ahkerasti (not), niin lähen mun tokalle vaihtarireissulle Foz do Iguacuun. Toivottavasti yhtä huikee reissu edessä kuin Rio oli! Sen jälkeen Anniina Curitibasta tulee meille kaheks viikoks, siitä on kanssa varmasti tulossa huippuu. Sen jälkeenkin on vaikka mitä reissuu ja suunnitelmaa tiedossa, mut niistä enemmän sit myöhemmin. ;) Elämä hymyilee!






































-Kiira

ps. Mulla on tänään nimpparit! Hyvää nimipäivää minä siis :D

27 helmikuuta, 2013

Kisat 23.-24.2 Caxangá

Kisapostaus!

Lauantaina menin kisapaikalle puolenpäivän maissa, kun mun luokka oli vasta viimeisenä (täällä menee välillä nää luokkajärjestykset ihan oudosti). Tuloksena puhdas rata! Mutta ainahan korjattavaa löytyy, esim radalla heppa meinas kieltää kasi-esteelle (seiska-kasi väli oli hieman kaareva suhteutettu, jonka tulin liian suoraan), mut kuitenkin tällä kertaa osasin reagoida tarpeeks ajoissa ja yli mentiin ja sain pidettyy sen mun viime postaukseen kirjottaman lupauksen, että mitään turhia kieltoja ei tehty! Mutta siis joka tapauksessa, puhdas rata, viides sija ja mun eka sijoitus täällä Brasseissa!! Arvatkaa olinko hymy korvissa loppupäivän?


























Sunnuntaina sit verkka suju huonosti, joka esteelle tultiin ihan juureen ja hypyt ei ollu sit mitään maailman parhaita. Radalle lähtiessä ei siis ollu mikään super fiilis epäonnistuneen verkan takia ja muutenkin rata vaikutti paljon vaikeemmalta kuin lauantaina. Ekalle esteelle tuli kielto, tunsin jo hyvissä ajoin et heppa rupee hidastamaan, käytin raippaa ja kannusta mut ei auttanu. Siinä vaiheessa ajattelin et "nyt tää kieltää tähän uudelleenki ja kielletään pihalle ekalla esteellä, tosi hienoo" ja heti perään mietin että mitä ihmettä mä mietin, tottakai se kieltää jos mä jo valmiiks niin aattelen. :D Sit tuli sellanen et mehän mennään tää rata loppuun ja rupesin ihan oikeesti ratsastamaan. Tokan esteen jälkeen laukka rupes rullaamaan tosi hyvin ja heppa tuntu selkään ihan älyttömän hyvältä, kaikki hypyt tuntu paljon ponnekkaimilta ja se vaan tuntu niin paljon paremmalta! Ärsyttää kun saan tän fiiliksen aina aikaan vasta kiellon jälkeen... No mut joka tapauksessa, loppurata meni sit hyvin, seiskaeste kolahti, en ite nähny tippuko se, videolta ei näy kun se on muitten esteiden takana ja ihmisiltä kun kysyn et oliko mun tulos neljä vai kaheksan virhepistettä niin joka toinen vastaa eri tavalla... Eli siis sunnuntain tuloksena 4 tai 8 virhepistettä. :D




























Oon niin superonnellinen et oon päässy ratsastamaan täällä, puhumattakaan kisaamisesta! Huomenna varmaan postailen jo sit ihan muita kuulumisia, siihen asti tchau!

-Kiira

ps. Mulla on molempien päivien radoista videot ja latasin ne jo youtubeen, mutta koska bloggeri on ihan vammanen niin se ei anna jostain syystä mun lisätä niitä tähän postaukseen nyt. Teen tässä lähiaikoina postauksen mihin laitan ne videot ja sit ehkä jotain videoo karnevaaleistakin. :)


23 helmikuuta, 2013

Always being known as the horse-crazy girl





 Mukana menossa maailman tyylikkäin kypärä.
























Vihdoinkin on sen ratsastuspostauksen vuoro! Viime aikoina on ollu niin paljon kaikkee muuta kirjoteltavaa, et nää ratsastusjutut on jääny tosi vähälle (varoituksena niille ei heppa-ihmisille, että tästä tulee pitkä postaus ja paljon analysointia treenistä, onnistumisista ja ongelmista). Kuitenkin oon vähintään kerran viikossa sinne tallille eksyny, vaikka en oo siitä kirjotellutkaan. Nyt oon treenannu pääosin Uruguianalla ja Lordilla ja oon menny aika monta kertaa ihan vaan sileellä, mikä on mun mielestä tosi hyvä. Sillon alussa hyppäsin aina vaan ja vaikka kuinka paljon tykkäänkin hyppäämisestä niin silti mun mielestä on tosi tärkeetä ratsastaa sileelläkin usein. Treeni on tuottanu tulosta ja nyt mun mielestä sujuu molempien heppojen kanssa jo paremmin!

Uruguiana on hevosena kiltti, reipas ja hypätessä mun mielestä aika rehti, mutta se helposti menee vaan sellasta tosi tikittävää ravia ja laukkaa ja juoksee alta pois, vähän silleen pääpystyssä että sulla ei oo siellä ohjalla minkäänlaista tuntumaa. Nyt kun oon enemmän treenannu Uruguianan kanssa, niin oon saanu ratsastettuu askellajit laadukkaammiks, niin että hevonen ottaa pidempää askelta ja polkee paremmin ja oon myös saanu ratsastettuu sitä hyvin ohjalle, että mulla on oikeesti kunnon tuntuma sinne suuhun. Muutama kerta ollaan myös hypätty rataa, yhellä kerralla meni ihan super hyvin, radassa oli paljon kiemuroita ja kaarteita. Keskityin ite paljon ja siihen kun yhdistettiin hevosen oma into hypätä niin hyvinhän se sujui. Heppa tuntui hyvältä, rytmi oli hyvä, paikat osu kohilleen ja koutsilta saatiin kehuja. Toisella kerralla kun hypättiin rataa, sain hevosen ratsastettuu hyvin verkassa, mutta kun ruvettiin hyppäämään niin koko paketti hajos ja tuntu et mikään ei onnistunu. :D Rytmi ja se hyvä laukka katos ihan kokonaan, joka esteellä tultiin ihan juureen tai sit tosi kauas ja rupesin ite hyppäämään ennen hevosta ja mitähän kaikkee säätöö... Että siis Uruguianan kanssa on ollu onnistumisia ja epäonnistumisia, mut onneks enemmän niitä onnistumisia. Sileellä ratsastan yleensä enemmänkin itsenäisesti, yleensä teen paljon kiemuroita, ympyröitä, siirtymisiä, avoja, väistöjä jnejne.

Lordilla oon kanssa ratsastellu sileellä noita samoja juttuja ja sen lisäks ollaan hypätty muutama kerta. Lord on hevosena taas sellanen (opettaja on antanu sille lempinimen joka suomennettuna tarkottaa jotain kulkukoiran tapaista :D) että jos siltä ei vaadi niin ei se viitsi tehdä, siitä huomaa että se on tuntihevonen. Sileellä ratsastaessa se on aluks vähän junttura ja ei taipuis minnekkään ja kyselee että onko pakko liikkua ja niin edelleen, mutta hetken ratsastuksen jälkeen sekin rupee toimimaan oikein mukavasti. Hypätessä laukka täytyy saada hyväksi ja hevonen oikeesti pohkeen eteen, koska jos laukka on huono, se hyytyy ennen estettä ja joko tiputtaa tai menee ohi. Mutta sit kuitenkin, vaikka pitää ratsastaa eteen ja pohkeella sitä laukkaa hyväks, niin mun pitää aina muistaa pitää ohjilla hyvä tuntuma, koska jos se hevonen ei oo siinä ohjan ja pohkeen välissä niin sillä on taipumusta mennä ohi tai sit se tulee tosi helposti taas juureen tai hyppää kaukaa tai tiputtaa. Tän kultaisen keskitien löytämisessä on ollu mulla pientä onglemaa, välillä jään liikaa himmailemaan ja sit se laukka häviää jonnekkin ja välillä lähen tyrkkäämään ihan liikaa ja samalla unohdan sen ohjastuntuman. Mutta mun mielestä Lordinkin kanssa on ollut onneks enemmän niitä onnistumisia ja tosi usein saadaan virheet korjattua, jos alussa sujuu huonosti. Ja tosiaan se sileellä ratsastaminen on auttanut paljon, nyt tunnen jo hevosen paljon paremmin ja koko ajan asiat tulee sen kanssa helpommiks ja helpommiks. :)

Yhen kerran ratsastin myös valkoisella Faisão-nimisellä hepalla. Faisãosta ei tullu mun suosikkia, mutta jollain tavalla sillä oli hauskaa ratsastaa. :D Ratsastusrintamalla menee siis hyvin, jos ei lasketa sitä että vähän on ikävä tallitöiden tekemistä ja hevosten hoitamista. En nyt tiiä onks tää ihan normaalia, mut mulla on erityisesti ikävä aamutallin tekemistä ja sitä et sai aina ite hoitaa hevosen kun meni ratsastamaan. Kai tää heppailu oli Suomessa niin iso osa mun elämää ja talli oli kuin toinen koti, et tää on vähän hankalaa sopeutua tähän brasilialaiseen kulttuuriin, et mitään ei tehdä ite. Täällä on siis hevosenhoitajat, jotka laittaa sulle hevosen valmiiks ja purkaa sen pois tunnin jälkeen. Tää on taas ihan tätä tyypillistä brassi kulttuurii, et kaikessa ollaan laiskoja ja annetaan mielummin toisten ihmisten tehä asiat. :D No mut joka tapauksessa, aina autan sen verran hepan varustamisessa kun pystyn ja nyt ne hevosenhoitajat jo tietääkin, että tykkään auttaa ja saan aina esimerkiks pestä hevosen ite tunnin jälkeen, ellei se jatka toiselle tunnille.

Kirjotinpas nyt kauheen romaanin, mutta tiiän että aika moni heppaihminen lukee mun blogia ja muutenkin tää selkeyttää hirveesti omia ajatuksia ongelmista, tavoitteista ja sen sellasista kun kirjoittaa kaiken ylös. Sitten vielä pitä sanoo, että niinkuin aikaisemmin mainitsin niin mulla on huomenna ja sunnuntaina kisat! Sillä samalla Lordilla meen taas ysikymppii ja nää kisat on taas vaan osavaltion kesken, eli pelkästään Pernambucolaisille, kuten ne ekat kisat mihin osallistuin oli. Jospa tällä kertaa ne puomit pysyis tolpillaan ja mitään turhia kieltojahan ei tehdä, sen oon jo omassa mielessäni päättäny. :D Kisojen jälkeen kirjottelen tänne sit miten meni ja lisäilen paljon kuvia ja toivottavasti videookin!

-Kiira

22 helmikuuta, 2013

Oh, this has gotta be the good life



Viime postauksessa kerroin vähän mun karnevaaleista ja tässä postauksessa aattelin kertoo, et mitä kaikkee tehtiin sit loppuviikosta siellä rannalla. :)




Viikon aikana oon..

...käyny rannalla ja ruskettunu paljon (ensiks paloin ihan kamalan pahasti mahasta ja reisistä, ei kannata kokeilla, sattuu ihan pirusti!)



...opettanu nää pelaamaan suomalaisia korttipelejä

 ...makoillu riippumatossa ja syöny viimeisetkin kaverin lähettämät salmiakit


 ...menny sellasella lauttalaiva-systeemillä kiertelemään ihan upeita rantoja




Paras (ja ainut) veli mitä mulla on!

 
 ...snorklannu paratiisipaikan (hieno omakeksimä nimi, kun en tiiä sen rannan oikeeta nimee :D) luonnon vesialtaassa. Näin sellasen leopardi kuvioisen kalan ja sellasen sinisen kalan mikä on nemoa etsimässä-leffassa!










 ...nauttinu elämästä




...käyny rannalla juoksemassa


 ja tehny paljon kaikkee muutakin! Tää mun toka perhe ja kaikki sukulaiset on ihan huippuja(hulluja)! Koko ajan joku tekee jotain piloja ja saa olla nauramassa. :D Esimerkiks yks ilta kun oltiin pelaamassa korttia, niin käännyin kattomaan jotakin ja kun käännyin takasin niin siinä korttien alla oli joku roska (kun nopeesti katoin, niin se oikeesti näytti joltain karkkipaperin reunalta tai joltain) ja mä sit ihan huolettomasti nykäsin siitä et heitän sen "roskan" roskikseen, mut se olikin elävä katkarapu. :D Sillä hetkellä kun vetäsin siitä katkaravun pyrstöstä vai mistä lie ja se hyppäs varmaan 20 senttii ilmaan niin mä hyppäsin varmaan kaks metrii taakse päin, tietysti kiljuen ja sen jälkeen kaikki nauro kymmenen minuuttia niin et vatsalihaksiin sattu. Että tällästä normimenoo täällä meillä. :D:D Tähän loppuun vielä muutama sekalainen kuva.


Kukkahattutädin ratsu?
 Pari kuvaa meiän rantatalosta...






Serkut ja veli mun bodyguradeina :D


























Sunnuntaina tultiin siis kotiin ja koska mun kouluvaatteet oli likasena ja se työntekijä joka pesee vaatteet meillä tuli vasta maanantaina, niin hostäiti sano et mun ei tarvii mennä maannataina kouluun :D Oisinhan toki voinu ne vaatteet itekkin pestä, mut hulluhan mä oisin jos kieltäytyisin vielä yhden päivän lisälomasta? Tää on niin tyypillistä Brasiliaa, et joka asiassa ollaan kauheen laiskoja. :D:D Tiistaina menin sitten kouluun ja sen jälkeen kampaajalle. Nyt on sit taas koko hiukset värjätty hyvin punasen ruskeiks. Sen lisäks oon tällä viikolla käyny ratsastamassa muutaman kerran, kun viikonloppuna ois taas kisat tiedossa! Niistä lisää seuraavassa postauksessa. :)

-Kiira