27 elokuuta, 2012

Woah-oh-oh-oh Woah-oh-oh-oh it's always a good time

Viikonloppu tuli ja meni, mutta kivaa oli! Lauantai aamuna lähin Arthurin (tokan perheen hostveli) kanssa tulevien vaihtareiden haastattelutilaisuuteen. Arthur on rotex, niin se oli siellä kertomassa millaista on olla vaihtari ja mie esittäydyin ja vastailin muutamiin kysymyksiin. Siellä pääsin myös puhumaan Suomee, kun tapasin yhen entisen vaihtarin joka on ollu Suomessa 7 vuotta sitten vaihossa! :) Oli ihan tosi hauskaa ja outoa puhuu Suomee täällä ihan livenä, brasilialaisen kanssa. :D Hän oli kuulemma just edellisenä päivänä saanu hostperheeltä postissa geishaa, ei onneks yhtään ruvennu tekemään mieli just sillon... Muita juttuja mitä sano että on Suomesta ikävä, niin on kuulemma kossu ja se miten vapaasti Suomessa pystyi liikkumaan. :D Tilaisuuden jälkeen mentiin sit koko tokan hostperheen kanssa ravintolaan syömään ja sit pyörähettiin myös kotona, eli mun tulevassa kodissa. :)

Illalla lähdin sit Camillan (serkun) kanssa yhen Tatin, johon tutustuin ekoissa juhlissa täällä, 15-vuotis synttäreille. Näillä synttäreillä oli pistetty taas vähän paremmaks kun edellisillä. Täällä on tapana et 15-vuotis juhlissa synttärisankarin 14 parasta tyttö- ja poikakaveria pukeutuu samanlaiseen mekkoon/pukuun ja sit ne pitää "puheen" ja vähän jotain muutakin ohjelmaa. Juhlat menee yleensä sillä kaavalla, että juhlat alkaa kello 10 ja eka tunti tai pari on sellasta seurustelua ja istuskelua kun vieraat saapuu. Sitten synttärisankari vaihtaa mekon ja sit on vuorossa tanssi. Eli synttärisankari tanssii isän ja muiden suvun miesten kanssa (tulee ihan häät mieleen) ja sit ne 14 paria tanssii myös. Sit on yleensä sellanen video synttärisankarin elämästä, kuvia ja videoita ja sen jälkeen parhaat kaverit pitää sen "puheen" ja sen jälkeen lauletaan tai taputetaan sellanen onnittelulaulu. Sen jälkeen synttärisankari vaihtaa taas mekon (yleensä sankarilla on aina kolme mekkoa, eka missä vieraat otetaan vastaan, toka missä tanssii sen tanssin ja kolmas missä sit on koko loppuillan. Kaks ekaa on suunnilleen sellasia mitä me Suomessa käytetään vanhojen tansseissa ja kolmas on sellanen enemmän biletysmekko.) ja sit juhlat varsinaisesti alkaa. Näissä juhlissa missä oltiin lauantaina, niin siellä oli joku livebändi (en tiiä mikä se oli, mut kuulemma suosittu näitten koulussa) ja sen jälkeen oli ihan normi dj. Mulla oli ihan sika hauskaa, jälleen kerran tanssin ja söin paljon! Tuolla oli ihan sikana kaikkee hyvää ruokaa, esim. yks pöydällinen täynnä karkkii ja brigadeiroo ja suklaata ym. ja sit sellane pöytä mistä sai jätskii ja sen sai koristella kaikella miten halus. :D Ja sit oli myös suklaasuihkulähde! Kotona olin joskus puol 5 aamulla ja seuraavana aamuna heräsin huimien kolmen tunnin yöunien jälkeen kun olin lähössä Arthurin ja sen kavereiden kanssa puistoon.


Aamulla mentiin Parque Dona Linduun, missä nähtiin sit muut Arthurin kaverit. Aluks sää vaikutti huonolta, koko taivas oli ihan harmaa ja sato vettä mut Recifen tapaan se muuttu ehkä 10 minuutissa  auringon paisteeks. Siellä pyörittiin hetki ja sit mentiin rannalle pelaamaan lentistä! Pelattiin varmaan pari tuntii ja oli ihan sairaan kivaa! :D Tutustuin myös näihin Arthurin kavereihin, erityisesti yhteen Gabrielaan, jonka kanssa juttelin ihan tosi paljon. Huippu tyyppejä! Iltapäivällä mentiin sit kaikki yhen kaverin luokse ja tilattiin pitsat, syötiin ja lähettiin takas puistoon. Siellä ootti sit tokan perheen vanhemmat ja lähettiin nitten kyyillä pois. Matkalla käytiin jätskillä ja sit ne heitti mut kotiin. Loppuillan koomasin Annan ja Juliannen (siskot) kanssa kotona kun kaikki oli ihan tosi väsyneitä. :D Ainut miinus tässä päivässä oli, et arvatkaa minkä värinen olin monen tunnin auringon paisteessa (ilman aurinkorasvaa) keskipäivällä olemisen jälkeen? Vähän ruskee, mut posket ja olkapäät on ainakin kivan punaset.

Mistä tietää että on palanut? - Siitä että koulussa kaikki tulee sanomaan "oh, you went to the beach?"

-Kiira

25 elokuuta, 2012

Life is like a mirror, smile at it and it smiles back at you

Eilen oli ihan superhyvä fiilis. En ees tiiä miks, olin koko päivän koulussa paitsi aamu- ja iltapäivä tuntien välissä kävelin kaatosateessa kotiin syömään ja sit takas koululle. Koulussa kukaan ei opiskellu yhtään mitään (mikä on ihan normaalii) mut kaikki vaan tanssi ja laulo ja muuten vaan riehu. :D Illalla pelattiin perheen kanssa korttia, kun nää tykkää ihan hirveesti niistä peleistä mitä oon opettanu. :D

Tänään olin aamutunneilla koulussa ja normaaliin tapaan skippasin iltapäivätunnit. (Kuka ihan oikeesti on suunnitellu sellasen lukkarin et perjantaina ois 7-18 koulua?) Koulun jälkeen käytiin kuvailemassa vähän siskon kanssa ja sit muuten vaan chillailtiin kotona. Opetin siskolle suomee ja soitin kaikkee suomalaista musiikkia. :D Illasta mentiin siskon koululle kattomaan handboll peliä. Viikonloppuna on vaikka mitä ohjelmaa tiedossa, taas yhet sweet 15-juhlat ja sit oon menossa hostveljen ja sen kavereitten kanssa jonnekkin (ei mitään havaintoo minne:D). Kirjottelen uutta postausta varmaan sit viikonlopun tapahtumista. :)


Sit laitan tähän yleisön pyynnöstä kuvan mun koulupuvusta. Näytän ihan lihavalta ja järkyttävältä noissa vaatteissa, erityisesti vihaan noita housuja jotka on oikeesti vähän liian lyhyet ja ihan liian leveet ja kaikilla mahollisilla tavalla kauheet. :D Yleensä mulla on koulussa valkoset lyhytvartiset conversen tennarit, mut ne oli vieläkin märkänä sen eilisen sateen takia niin siks mulla oli nyt noi harmaat.



























-Kiira

22 elokuuta, 2012

Tasan kuukausi!

Tasan kuukausi sitten istuin sininen rotaritakki päällä muiden vaihtareiden kanssa Helsinki-Vantaan lentokentällä odottamassa elämäni pisintä lentoa ja kokemusrikkainta vuotta. Tää kulunut kuukausi on menny ihan tosi nopeesti, mutta toisaalta niin hitaasti. Koko ajan tuntuu siltä että vasta tulin tänne tai et oisin ollu korkeintaan pari viikkoo, mut sit kun rupeen miettimään mitä kaikkee oon tehny niin tuntuu et oisin ollu täällä ihan hirmu pitkään.Tän kuukauden aikana oon tehny, kokenu ja nähny ihan hirveesti eri juttuja, kuten:

- Istunut 19 tuntia lentokoneessa
- Tutustunut 13 muuhun, ihan huippuun vaihtariin
- Kärsinyt jetlagista
- Seikkaillu kaupungissa, jossa asuu melkein neljä kertaa enemmän ihmisiä kuin Suomessa
- Muuttanu kaupunkiin, jossa asuu puolet siitä ihmismäärästä mitä koko Suomessa asuu
- Saanut perheen täältä toiselta puolelta maapalloa
- Käyny paljon hienoissa juhlissa, tanssinut tanssilattialla mikä vaihtaa väriä (:D) ja oppinut ehkä vähän tanssimaan forroa
- Löytänyt uuden ruokavalion. Brigadeiro ja guarana <3
- Oppinut portugalia
- Ja myös turhautunut monta kertaa kun olis paljon sanottavaa mut ei sanoja
- Juoksennellut Olindan korkeimmalle kukkulalle kaatosateessa ottamaan kuvia maisemista ja syömään tapiocaa.
- Puhunut vahingossa monta kertaa Suomea brasilialaisille
- Tottunut sen verran ilmastoon, että jos lämpötila laskee lähemmäs 20 asteeseen vedän hupparin niskaan
- Ollut vierailemassa serkun koululla ja tullut kuvatuksi telkkariin (täältä voit bongata mut)
- Käynyt suurkaupungissa ja maalla, nähnyt sen miksi Brasiliaa sanotaan vastakohtien maaksi. Hienoja katuja täynnä moderneja pilvenpiirtäjiä ja pienen matkan päässä faveloita täynnä hökkelirakennuksia.
- Käynyt São Paulossa, Caruarussa, Olindassa ja Jaboatãossa
- Tuntenut isänmaallisen olon kertoessani Suomesta
- Syönyt, syönyt ja syönyt. Maistanu ihan hirveesti uusia ruokia, hyviä ja pahoja, yleensä kuitenkin hyviä
- Käynyt koulua portugaliksi, ollut maailman tylsimmällä oppitunnilla (filosofiaa portugaliks) ja tuntenut itteni kuuluisuudeks koulussa
- Käynyt kulttuuripaikoissa, kuten klassisen musiikin konsertissa ja museossa, jotka on ollu loppujen lopuks paljon mielenkiintoisempia kun oon ajatellu
- Nauranut ihan hulluna siskon kanssa taidenäyttelyssä, jossa oli taluja pelkistä lihavista, kuolevista (yleensä alastomista) ihmisitä. Sit luettiin et ne taulut kuvasti kolumbialaisten kärsimystä...
- Meinannu ainakin 374949 kertaa ruveta kiljumaan ötököiden takia, mut joka kerta oon saanu hillittyy itteni
- Kävelly ympäri Recifeä, downtownissa, vanhassa osassa, ostoskeskuksissa...
- Tykästyny lattarimusiikkiin
- Tavannut ja tutustunut ihan tosi moneen uuteen ihmiseen, rakastunu suurkaupunkiin, viettäny hauskaa aikaa!
 

Näitä biisejä täällä nyt kuunnellaan, kaikki on hyvin tarttuvia ja soi päässä pitkään. :D -Kiira

-Kiira

21 elokuuta, 2012

Finland ??

Ihmiset on aika kiinnostuneita täällä Suomesta, vaikka siitä ei tiedetä melkein mitään. Jotkut ihmiset tietää enemmän kuin toiset, mutta pääosin tietämys on aika huono. :D Vielä multa ei oo tultu kysymään mitään hulluja kysymyksiä, kuten että asutaanko me igluissa ja onko meillä jääkarhuja lemmikkeinä, mut veikkaan et kyllä joku jossain vaiheessa kysyy niitäkin. :D Ihmiset kyllä tietää että Suomessa on kylmä ja jotkut on ihmeissään kun sanon että kesällä voi olla ihan lämminkin. Jotkut oli taas sit ihan kauhuissaan kun sanoin että Suomessa voi olla talvella -30 astetta pakkasta ja meiän täytyy silloinkin mennä kouluun. Ihmiset ihmetteli että miksei kouluja suljeta silloin, mut eheei nyt puhutaan Suomesta. :D

Tosi moni on myös kysyny multa että puhutaanko Suomessa englantia. Muistan kun yritin jollekkin selittää että Suomessa puhutaan suomea ja länsi-suomessa vähän ruotsia niin ei mennyt millään jakeluun, kun henkilö ei ollenkaan tajunnut että on olemassa suomen- ja ruotsinkieli. :D Suomi on näille ihan kuin hepreaa, mut kaikki haluu et puhun ja opetan sitä mut saan kyllä hyvät naurut kun nää yrittää lausuu jotain suomeks (yhtä hyvät kun nää saa kun mä yritän puhuu portugalii:D). Joka paikassa kaikki on aina että pliis sano jotain Suomeks ja sit höpöttelen yksikseni hetken aikaa ja kaikki on ihan innoissaan. :D Yleensä kaikkki haluu et opetan niille mitkä on suomeks fuck you ja I love you. Osa ihmisistä kysyy että missä Suomi sijaitsee ja sit selitän että se on pohjois euroopassa Ruotsin ja Venäjän välissä. Osa tajuaa tän selityksen jälkeen, mut osalla seuraava kysymys on että missä on Ruotsi haha. :D

Oon myös saanu suomalaisille hullun maineen kun näytin näille sellasta fun finland-kirjaa, missä kerrotaan mm. avantouinnista, saunasta, talvijutuista, julkisesta ryyppäämisestä ja niin edelleen (plus että yks perheen ravintolapitäjä tuttu kerto että suomalaiset turistit tunnistaa aina siitä, että ne tilaa enemmän alkoholii kun kun kukaan muu...). Mun hostsisko vieläkin ihmettelee et miten me ei kuolla jos me mennään lämpimästä saunasta lumeen tai avantoon uimaan. :D Ainiin, yks päivä kerroin näille millanen on oikee sauna. Täällä nimittäin on myös saunoja, mutta ne on vähän erilaisia. :D São Paulossa meiän hotellissa oli sauna, sen maximi lämpötila oli 30-40 astetta ja kiuas oli sellanen että siihen ei voinu heittää vettä. Sit sain taas kuulla kauhisteluja, koska näitten mielestä 40 astetta saunassa on ihan hirveen kuuma ja kun sanoin et Suomessa on ihan normaalii olla 80 asteisessa saunassa.

Siinä nyt vähän jotain juttuja mitä ihmiset ajattelee Suomesta, teen varmaan jossain vaiheessa (kuhan on aikaa ja motivaatiota) postauksen mitä eroja oon huomannu Suomen ja Brasilian välillä.



-Kiira

20 elokuuta, 2012

Viikonloppu ja vähän fiiliksiä

Viime viikonloppuna tapahtu vaikka mitä. Lauantaina skypettelin Suomeen pikkusiskon 2v synttäreille. Onnee Sanni! <3 Iltapäivällä näin ostoskeskuksessa saksalaista rotaryvaihtaria Maaikea. Juteltiin ihan hirveesi kaikesta ja oli ihan huippuu jakaa kokemuksii ja fiiliksiä jollekkin samoja juttuja kokevalle. Ostarin jälkeen menin kotiin ja sit lähdettiin siskon kanssa sen kaverin 15-vuotis synttäreille. Tää synttäripaikka oli sisustettu silleen, et joka paikassa oli tikkareita ja karkkia ja vaaleenpunasta. :D Ja siellä oli sellanen ruututanssilattia joka vaihto väriä! Oliko ees miten siisti. :D Juhlissa oli muutenkin kivaa, söin hirveesti karkkia, tanssin ja nää opetti mulle taas forroa ja uskon et se suju nyt jo vähän paremmin. Ehkä. :D
Mekko minkä ostin Caruarusta ja uudet korkkarit!
Hostsisko
Kotona juhlista oltiin joskus 5 maissa aamulla ja sunnuntai aamuna heräsin jo 10, että kerkeisin mennä lenkille ennenkun tulee liian kuuma. No, isoäiti sit sano kuitenki et en voi mennä koska sillon oli jo liian kuuma... Lähin sit isovanhempien mukaan kauppaan ja iltapäivällä mentiin vanhempien ja siskon kanssa Instituto Ricardo Brennandiin, mikä oli sellanen museolinna. Se oli tosi eurooppalainen, siellä soi musiikkikin ja kaikkee, et tuli sellanen olo et ois keskiajalla jossain päin keski-eurooppaa. :D Vanhassa Recifen kaupunginosassa on muutenkin tosi paljon eurooppalaisen näkösiä paikkoja, kun tää on kuulemma alunperin hollantilaisten rakennuttama kaupunki. Hostveli kertoi ennen lähtöään, että samat hollantilaiset rakennutti aikoinaan Recifen ja New Yorkin. 


Mun armeija

Museon jälkeen mentiin siskon kaverin luokse ja katottiin siellä pari leffaa ja tultiin sit kotiin. Tänään olin ihan normaalisti koulussa ja kohta lähen lenkille, kun ei oo enää liian kuuma. :D Fiilikset on hyvät, joka päivä nään hirveesti uutta ja tuntuu siltä että mulla on vielä ihan hirveesti nähtävää ja koettavaa. Vähän mulla on ikävä sitä itsenäisyyttä mikä Suomessa oli. Suomessa olin aika menevä ihminen ja siellä sai mennä minne huvittaa ja millon huvittaa ja täällä ei voi mennä minnekkään yksin. Se johtuu tietysti siitä että en ees osaa liikkuu tässä suurkaupungissa vielä. Mutta varmasti pääsen menemään enemmän kuhan opin tietämään missä voin kulkee ja millä voi kulkee ja minne meen joten nou hätä. :) Tallille on tietty myös ikävä, mut yks rotarisetä sano et sen jollain tutulla on talli ja pääsen sinne käymään joku kerta, eli tähän ikävään lievitystä tiedossa! Kyllä mulla on ikävä myös ihmisiä. Mut tää ikävä ei oo mitään sellasta että haluisin täältä pois tai en tykkäis olla täällä. Puhuttiin tästä Maaikenkin kanssa, että millasta tää ikävä on. Kun hostperhe kysyy multa, että onko mulla ikävä ihmisiä Suomessa ja vastaan kyllä, ne luulee et haluisin takasin kotiin. Mutta en tarkota sitä, vaan tarkotan että Suomessa mulla on niin ihania ihmisiä odottamassa niin kuinka niitä vois olla ikävöimättä? Tää on sellanen ikävä, mikä tulee kestämään koko vuoden ja sen kanssa on vaan elettävä. Ja tää ikävä mikä tulee jatkumaan myös tän vuoden jälkeen. Tästä Brasilian perheestä, erityisesti siskoista ja serkusta on tullu nyt jo mulle ihan hirveen tärkeitä ja kavereitakin oon jo saanu aika paljon.

Kirjotinpas nyt tosi henkeviä juttuja, välillä tälleenkin. :D Ja taas tuli ihan kivasti tekstiä, toivottavasti joku jaksaa lukee. :) Toivoisin myös että jättäisitte vähän kommenttia mun kirjotuksista, risuja ja ruusuja, toiveita mistä kaikesta haluisitte kuulla ja kaikkee muutakin maan ja taivaan väliltä!

-Kiira

17 elokuuta, 2012

"the famous Kiira"

São Paulon maaohjelmassa meiän opas sanoi että me tullaan kotikaupungeissa olemaan "näyttelyapinoita" joita esitellään tutuille, kavereille ja kaikille mahdollisille. Tältä musta on nyt vähän tuntunutkin ekojen parin viikon aikana. Kirjottelin jo aikasemmin ekasta koulupäivästä ja siitä miten julkkisolo silloin oli, mut aattelin et kirjotan muutamia muitakin juttuja mitä tässä nyt on tapahtunu ja siis eihän tää koko ajan oo tällästä, mut aika paljon ihmiset on ihmeissään suomalaisesta tytöstä. :D

Ensinnäkin, mulla on viikossa tullu varmaan yli 150 uutta kaveria facebookissa, koska päätin et hyväksyn vaan kaikki uudet kun en todellakaan muista kaikkien nimiä keiden kanssa oon jutellu. Joka päivä facebookissa mulle sit juttelee kauheen monta tuntematonta ihmistä ja eilen joku mun hostäidin oppilas rupes puhumaan mulle ja tosiaan sano jotain tänne päin: "you're really cool, it was nice to talk to the famous Kiira". :D Koulussa mulle tulee koko ajan hirveesti ihmisiä juttelemaan ja kaikki koko ajan hokee et oon kaunis ja mulla on ihanat hiukset ja silmät. Täällä kaikilla on ruskeet silmät niin nää on ihan ihmeissään sinivihreistä silmistä. :D

Yks päivä joku random huus mulle käytävällä "Kiiraa you're beautiful, I love youuuuu!" haha :D Sit mun serkku kerto et se oli yks päivä kävelly kadulla ja joku sen kaveri joka on mun kaa samassa koulussa, niin oli tullu selittää sille et "Camilla tiiätkö et meiän koulussa on suomalainen tyttö?!" ja Camilla oli ollu sillee "joo mä vähänniinku asun sen kanssa". :D Nii joo, ja kokoajan nää selittää et joku poika ois muka ihastunu muhun, tänäänki yks opettaja sano et yks meiän luokkalainen, puolet mua pienempi poika, on rakastunu muhun koska se kääns mulle yhen tehtävän enkuks?? :D Täällä kyllä asioita suurennellaan aika paljon ja nuorten keskuudessa on ihan hirveesti draamaa niin oon kyllä ottanu nää jutut ihan läpällä. :D Nyt on kyllä jo rauhottunu et koulussa ei oo enää niin montaa ihmistä koko ajan ympärillä, mut ei oo kyllä silti kertaakaan tarvinnu olla yksin. Ja nää on ihanii ku kaikki ihan innoissan opettaa mulle portugalia!

Eilen olin serkun mukana sen koulussa ja sielläkin tutustuin uusiiin ihmisiin. :) Koulun jälkeen tulin kotiin, kävin lenkillä ja katoin siskon kaa leffan ja sit tehtiin brigadeiroo (taas vaihteeks). :D Tänään mulla oli myös iltapäivällä kouluu, niin en oo kerenny hirveesti muuta tehä, kun käyny hostiskän kanssa lenkillä. Pakko vielä mainita että nyt oon ruvennu tajuuumaan koulussa jotain! Siis opetuksesta: :D Tästä se lähteee :D

Brigadeiroooo <3 anteeks kuvasa joku valotusongelma mun posken kohalla. :D

-Kiira

14 elokuuta, 2012

Kuvailua ja mission mokkapalat

Eilen olin koko päivän kotona ja ei tapahtunu hirveemmin mitään erikoista. Katottiin siskon ja serkun kanssa love & other drugs (ää se on niin hyvä!) ja sitten yritin leipoa mokkapaloja. Lopputuloksena oli vuosisadan pahimman makuset mokkapalat. :D Jos listaisin tähän asiat mitkä meni oikein niin lista olis lyhyempi, kuin se että mitkä meni väärin, mutta kerron nyt kuitenkin mitä kaikkee meni pieleen. Ekaks aineet ei ollu ihan samoja kuin Suomessa. Kysyin eka hostperheeltä et löytyyks meiltä kaikkia aineita (minkä nimet yhteistyössä google kääntäjän kanssa käänsin portugaliks:D) ja kyllä kuulemma löytyi. No vaniliinisokeri olikin jotain nestettä, jota laitoin sitten puoli teelusikallista (ohjeessa vaniliinisokeria tulis yhteensä 4tl) ja eihän näissä mokkapaloissa sit maistunu mikään muu kuin se vanilija... Sitten kun pyysin tomusokeria, niin serkku sano että oota hetki ja heitti sokerin tehosekottimeen ja anto sit mulle... :D Seuraava pieleen mennyt kohta oli varmaan se, että en osannu käyttää uunia koska täällä uunit ja hellat toimii siis kaasulla ja koska (suomalaisessa) ohjeessa luki että 200 astetta, niin laitoin sit 200 astetta ja mokkapalat oli sit 15 minuutin sijasta 45 minuuttia uunissa eikä varmaan vieläkään ollut kypsiä. Eikä myöskään kohonnut yhtään. Voin sanoo et jos jotain osasin suomessa leipoo niin mokkapaloja ja koska tää nyt epäonnistu näin pahasti niin en ehkä uskalla ihan heti mitään muuta yrittää. :D



Tänään sit koulun jälkeen lähdin hostiskän ja äitin kanssa jonnekkin (en kuollaksenikaan muista sen paikan nimeä) puolen tunnin päässä olevaan paikkaan, missä hostiskällä on mehiläistarha. Paikka oli vähän enemmän maalla, joten siellä oli tosi erilaista kun kaupungissa. Sillä välin kun hostiskä hoiti ne mehiläiset niin äiti kierrätti mua ympäriinsä siellä ja sain ottaa kuvia. Siellä oli kyllä tosi kivat maisemat ja oli ihan huippuu päästä kuvailee kunnolla!



  
Hetken pelkäsin että se hyppää syliin.
-Kiira