31 lokakuuta, 2013

Kuulumisia

Heippa vaan tänkin blogin puolelle! Viime postauksesta onkin päässyt kulumaan aikaa, nykyään kun postailen tuolla uuden blogin puolella enemmän. Elämä täällä Suomessa on lähtenyt ihan hyvin käyntiin, koulussa menee ihan jees, oon nykyään mäkkärissä töissä ja oon päässy treenailemaan ihan kunnolla ton ratsastuksen parissa. Kauhee ikävähän sinne Brasseihin on, kaikkia niitä ihmisiä ja paikkoja, ruokaa ja siis yksinkertaisesti ihan kaikkee. Pientä helpotusta tähän kuitenkin on luvassa, nimittäin Anna, mun hostsisko ilmoitti, että hän tulee ens syksynä Suomeen vaihtoon!! Kyllähän se tiedossa jo oli, että Anna on jonnekkin päin lähössä, mutta voi sitä riemun määrää kun sain whatsappiin viestin, että nähään syksyllä! Toinen juttu mikä on saanu mut viime aikoina ihan super iloseks, on mun ens kesän Afrikka-suunnitelmat, mistä voitte lukea enemmän One passion for adventures-blogin puolelta. Kaiken kaikkiaan mulle kuuluu hyvää, kaikki kaverit on ollu täällä Suomessa niin ihania ja kaikki on pysyny muutenkin ihan ennallaan. Oon myös saanu paljon uusia hyviä kavereita uudelta luokalta ja niin edespäin, joten on täällä Suomessakin ihan kivaa. :)

Mutta tosiaan, tuun jatkossa päivittelemään tänne blogiin aika tosi harvoin, eli eksykäähän viimeisetkin lukijat uuden blogin puolelle tästä linkistä:

 
Eipä mulla muuta tällä kertaa, hyvää syksyn jatkoa kaikille ja beijos!
 
-Kiira 


05 elokuuta, 2013

Uus blogi!

Täältä pääsee lukemaan vaihdon jälkeisiä ajatuksia ja uusien unelmien tavoittelua:


Kivaa kesää kaikille, eksykäähän uuden blogin puolelle. :)

-Kiira

16 heinäkuuta, 2013

On kivaa olla kotona, mutta silti on ikävä kotiin

Heii vaan tänne blogiinkin pitkästä aikaa! Suomessa on nyt oltu jo kohta kaks viikkoo ja meno on ollut sellasta että en oo kerenny ees kunnolla koneelle istahtaa ja tänne kirjotella... Suomeen tulon jälkeen oon nähny ihan hirveesti kavereita ja sukulaisia, käyny mökkeilemässä, Länsi-Suomessa sukulaisia kattomassa, ollu rokkailemassa viime viikonlopun Ilosaarirockissa täällä ja johan mä oon tallille ja juhlimaankin kerinnyt. Kaikki oli täällä aluks ihan outoo, kaikki on niin pientä ja ihmisiä niin vähän. Suomenkieli oikein särähti aluks korvaan kun on tottunut niin kivan kuuloiseen portugaliin. Muutenkin mulla on ihan järkyttävä ikävä portugalin puhumista... Viime viikon sain onneks hengata vielä sen brassin kanssa kuka asui meillä alkuvuodesta, kun se tuli reissuun meiän kanssa. Ilosaarirockissa näin vielä tässä lähellä asuvaa brassivaihtaria, joten oon onnkeks päässy vähän portugalikskin puhumaan. :) Suomessa on ollu ihan tosi ihanaa ja kivaa, mutta samaan aikaan mulla on ihan järkyttävä ikävä Brasseihin... Koko ajan tekis mieli kertoo kaikki mun ihanalle hostsiskolle, mutta ei sinne ihan joka päivä voi skypettääkään, kun aikaeroo on kuitenkin se 6 tuntia niin aikataulut menee aina ihan ristiin...

Multa on kyselty että mikä tälle blogille tapahtuu, niin jätän sen tänne jos joku haluaa myöhemmin lukea ja ihan itsellekkin muistoksi. Saatan tänne vielä jotain postaillakkin, jos tulee jotain hyvää aiheeseen sopivaa. :) Suunnitelmissa oli tehä myös uusi blogi kuhan tässä kerkeän, linkittelen sen sit kanssa tänne. :)



-Kiira


02 heinäkuuta, 2013

And when the daylight comes I'll have to go...

I hear the wind call your name
It calls me back home again  
It sparks up the fire - a flame that still burns  
Oh it's to you I'll always return





Here I am waiting, I'll have to leave soon
Why am I, holding on?
We knew this day would come, we knew it all along
How did it, come so fast?
This is our last night but it's late
And I'm trying not to sleep
Cause I know, when I wake, I will have to slip away
And when the daylight comes I'll have to go...

Suomi, kohta nähään.

-Kiira


29 kesäkuuta, 2013

If there ever comes a day when we can't be togehter, keep me in your heart and I'll stay there forever

Nää vikat päivät on suoraansanottuna aika hirveitä. Koko ajan takaraivossa kaikuu et tiistaina mä jo lähden ja löydän itteni hyvästelemästä kaikkia ja kaikkea. Eilen aamulla kävin vielä koululla nopeesti kun kaverit sano, että pakko vielä käydä sielläkin uudestaan. Jätin mun suomenlipun sinne, olin kirjottanu siihen jotain ja kaverit sano että ne laittaa sen sit seinälle loman jälkeen. Sit vaihettiin parhaan koulukaverin kanssa kaulakoruja ja luvattiin että joskus vielä nähdään uudestaan... Sen jälkeen menin kotiin ja rupesin kirjottamaan hostperheille kirjeitä, mitkä olin ajatellu joskus just ennen lähtöä antaa niille. Siinä vaiheessa kun aloin miettimään et mitä kirjottasin hostsiskolle niin rupesin itkemään... Että tällästä. Eilen kävin myös hostäitin ja siskon kaa kaupassa ostamassa hirveesti kaikkee ruokaa mitä aion viedä Suomeen. Ja rupesin myös pakkailemaan... Tällä hetkellä näyttää siltä, että ehkä saan survottuu kaikki tavarat kahteen matkalaukkuun (ostin siis toisen matkalaukun), toivon todellakin et ne mahtus ja et ne ei painais ihan hirveesti liikaa. Jotenki mieliala vaihtelee ihan koko ajan, välillä tuntuu siltä et on ihan kiva jo mennä kotiin, mut suurimman osan ajasta oon jotenki hirveen surullinen. Tulis nyt vaan se tiistai äkkiä, tää oottaminen on ihan kauheeta, kun tietää et ihan kohta pitää lähtee.

-Kiira

26 kesäkuuta, 2013

#partiu o melhor são joão do mundo


São João eli juhannus tuli vietettyy Caruarussa. En oikeestaan tiiä et onks tää são joão ihan täsmällisesti sama asia kun juhannus, täällä sitä vietetään yhden pyhän mukaan ja vaikka virallisesti se juhlapyhä oli maanantaina, niin kun brasseissa kerran ollaan (ja erityisesti täällä päin brasseja) niin sitä on juhlittu koko kesäkuu hahah. Caruarussa on kuulemma isoimmat são joão juhlat koko maassa, joten sinnehän sitä oli itsekkin suunnattava. Perjantaina lähdin ja saksalaisen Paulan luona vietin koko viikonlopun. Oli aika villi viikonloppu, vida loka! Joka ilta käytiin ulkona, kun siellä on sellanen iso pátioksi kutsuttu paikka, missä oli iso esiintymislava, musiikkia ja järjettömästi ihmisiä. Vähän niinkuin festarimeininki! Ja eilen siellä soitti Jorge e Mateus!!! Jorge e Mateus on yks brassien suosituimmista bändeistä, ja koska tää juttu oli ilmanen niin koko se paikka oli ihan todella täynnä. Vaikka jouduttiinkin menemään sinne jo 3,5 tuntia ennen koko esitystä että päästiin sisälle, siellä oli ihan järkyttävästi ihmisiä ja huonon lämppärin jälkeen se niitten keikka viivästy vielä tosi paljon ja kaikenlisäks niiden alottaessa jotkut idiootit rupes heittelemään juomia ilmaan ja sain viskiä silmään haha, niin se oli kaiken sen arvonen. Huippuu!!

Lauantaina osallistuttiin myös mielenosoitukseen Caruarussa!


Se oli sellanen pidennetty viikonloppu! Sitä edeltävästä viikonlopustakaan en oo tainnut täällä kertoa. Menin tokan perheen mukaan rannalle ja siellä juhlittiin hostäidin synttäreitä são joãon merkeissä. Oli ihan kauheen surullista kun sunnuntaina piti sanoo heipat meiän ihanalle ranta-talolle, mun paratiisille. <3 Joku päivä mä vielä palaan...

Meiän rantatalo juhannus koristein!



























Viikko tai kaks sitten käytiin myös vaihtarityttöjen kanssa pitämässä esitelmää mun koululla meiän vaihtovuosista ja kertomassa et miten pystyy lähtemään vaihtoon. :)





































Ja viikko sitten mulla oli myös vika koulupäivä! Vein mun Brasilian lipun sinne, et kaikki pysty kirjottamaan siihen ja otin hirveesti kuvia. Lopulliset hyvästit nää ei kuitenkaan vielä ollut, kun mulla tulee olemaan yhistetty synttäri/läksiäis pippalot torstaina, niin tuun näkemään siellä vielä kaikkia koulukavereita.























































Kaikenlaista muutakin oon viimeviikkoina tehny, mistä en oo kerenny postailla. Leffassa oon käyny koulukavereitten kanssa, Abbie on ollu meillä täällä yötä ja sen sellasta. Alle viikko lähtöön. En käsitä, mihin tää aika hävis? Pikkunen paniikki alkaa tulla, et miten pystyn oikeesti jättämään tän kaiken? Eiiiii en pysty!

-Kiira

18 kesäkuuta, 2013

O BRASIL ACORDOU

Brasilia on herännyt. Vihdoinkin on isojen muutosten aika, aika Brasilian muuttua parempaan. Ihmiset on kaduilla, facebook on täynnä statuksia ja kuvia, tää on se tilaisuus.

Kaikki alkoi siitä, kun hallitus halusi nostaa bussilipun hintaa taas 20 sentillä. Viime viikolla Brasilian suurimmissa kaupungeissa julkinen liike lakkoili, São Paulo, Rio de Janeiro, Recife... Voitte miettii että mitä tapahtuu kun miljoonakaupungin julkinen liikenne rupeaa lakkoon? Tästä bussilipun hinnan korotuksesta koko juttu lähti ja nyt se on kasvanut valtavaksi protestiksi maan korruptiota vastaan. Täällä protestoidaan myös tulevia jalkapallon mm-kisoja vastaan, mitkä järjestetään täällä ensi vuonna. Vuoden 2014 jalkapallon mm-kisoja ja vuoden 2016 olympialaisten avajaisia varten kunnostettiin ja rakennettiin yli kymmenen uutta jalkapallokenttää, mihin käytettiin biljoonia reaaleja. Mutta kansa sanoo, että vaikka kuinka he rakastavatkin jalkapalloa, he eivät tarvitse sitä enempää. Että heillä on jo tarpeeksi jalkapalloa, heillä on rikas kulttuuri, kansa joka osaa pitää hauskaa. Että olisi aika korjata ne asiat mitkä oikeasti ovat pielessä ja kaipaavat korjausta. Koulutus, terveydenhuolto ja turvallisuus. Miksi siis rakennetaan järjettömän kalliit jalkapallostadionit ja yritetään näyttää muulle maailmalle, että Brasilialla menee tosi hyvin ja että asiat olisivat täällä hyvin, kun todellisuudessa niin moni asia tarvitsee korjausta? Kuinka monta koulua olisi voitu kunnostaa tai terveyskeskusta rakentaa niiden stadioneiden hinnalla?



Brasilia on Etelä-Amerikan suurin ja samalla vaurain valtio. Brasilia on myös yksi maailman nopeasti kehittyvistä BRICS (Brazil, Russia, India, China, South-Africa) valtioista. Kaikki edellytykset nopeaan kehitykseen olisi, joten mitä mättää? Jos esimerkiksi Pernambucon osavaltiossa kerättiin viime vuonna yli 30 biljoonaa reaalia verorahoja, missä se näkyy? Mitä varten ihmiset maksavat veroja, jos he kuitenkin joutuvat maksamaan lapsilleen yksityisen koulun, koska julkinen on liian huono? Jos he kuitenkin joutuvat maksamaan yksityisen sairaalan, kun julkinen ei ole tarpeeksi hyvä? Tai koska kaupunki kärsii järkyttävistä liikenneruuhkista huonokuntoisen tien takia, mitä ei ole korjattu koska hallitus vei rahat? Onko reilua, että poliitikko saa palkkaa 70 000 reaalia ja voi jäädä eläkkeelle 8 vuoden työnteon jälkeen, kun taas perus kassatyöntekijän tai kotiapulaisen aloituspalkka on reilu 600 reaalia (reilu 200 euroa) kuussa? Tätä vastaan ihmiset on noussut protestoimaan täällä. It's not about 20 cents...
































Brasilia ansaitsee nopeamman kehityksen. Brasilia ansaitsee paremman koulutusjärjestelmän, paremman terveydenhuoltojärjestelmän, turvallisemmat elinolot kaikille kansalaisille, oli sitten kyseessä rikas tai köyhä. Ihmiset on siis kerääntynyt kaduille protestoimaan paremman Brasilian puolesta. Recifessä protestoidaan torstaina. Pernambucon hallitus ilmoitti jo laskevansa bussilippujen hintaa samaan, mikä se oli ennen edellistä korotusta tammikuussa. Brasiliaiset, nyt on tullut aika muuttaa maa paremmaksi! Älkää luovuttako ennen kuin saatte mitä haluatte. Ja muistakaa protestoida rauhassa.

-Kiira

#oBrasilacordou #changebrazil